Puikoilla on kilissyt pipo poikineen viime aikoina. Ensin yksi kokeilu, joka oli kyllä mukava tehdä, mutta tuloksena on "tyhmä hattu", joka ei tunnu kelpaavan kenenkään päähän. Vaikka minusta se on tietysti ihana :D. Tässä on yhdistetty virkkausta, neulomista ja huovutusta. Materiaalina on hahtuva, kirkkaanvihreä kaksinkertaisena ja ohuen ohut tumma vihreä yksisäikeisenä. Projekti oli hauska, ja kyllä siitä kuitenkin hattu syntyi, vaikka mitään ohjetta ei ollutkaan. Mannekiinina nalle ja kuvaajana Minttu:



Seuraavalla mallilla on syntynyt useampikin pipo hahtuvasta. Malli on helppotekoinen, sitä voi tehdä pimeässä autossakin, kun matkanteko ja lasten jäätelöautolevy tylsistyttää. Mp3-soitin vaan korville ja puikot vauhtiin, niin äidistäkin matka sujuu nopeammin. Rattiinhan minä en pidemmillä matkoilla pääse, kun "keskinopeus kärsii". Enkä kyllä ajaisikaan pimeällä mielellään, kun hämäränäköni on niin huono etten meinaa nähdä, missä tie menee. Mutta neulomista se ei estä kuitenkaan :D. Kaikista tämän mallin pipoista ei ole kuvaa, mutta eiköhän se näilläkin tule selväksi.




                        aikuisten koko



Resoripipoakin harjoittelin. Lankana oli kirjava Isoveli colori tai jotain sinne päin, vyöte ei ole enää tallella. Kavennukset eivät ole kaikkein kauneimmat, mutta ihan toimivat kuitenkin. Ensi kerralla etsin ehkä jonkin ohjeen noihin kavennuksiin enkä sävellä tapani mukaan omalla tyylillä ilman ohjeita. Pipo on hieman pidempi kuin kuvassa, nallelle sitä piti vähän kääntää.