Olin tänään rimpsessan kanssa Kissanviiksessä huovuttamassa.
Rimpsessa viimeisteli kässäkerhossa kesken jäänyttä "tsirp tsirp"-lintuaan.
Siitä tulikin upea, ihan näin puolueettomasti arvioiden ;).

Minä tein vanhaan tuttuun malliin huopahuivin, sillä olin pystyssä ja liikkeellä buranan voimin
pahan lihasjumituksen vuoksi. Ensin meinasin ihan fiksusti olla huovuttamatta itse,
ja nauttia vain Marttojen syysmyyjäisten ihanasta uuniohrapuurosta ja kahvista.
Mutta tietäähän sen, miten siellä ihanien villojen keskellä käy.

'

Huivi oli kuvatessa vielä kostea.
Sen värit ovat muutenkin aika vaikeasti vangittavissa, etenkin keinovalossa.
Huivi on herkullisen syvä violetti höystettynä hennommalla marjapuuromaisella vaalealla violetilla.
Niin ja mummi, jos satut näkemään tämän ennen synttäreitäsi, niin unohda koko huivi, jookos?


Muoksista: Tässä vähän parempia kuvia huivista luonnonvalossa.
Älkää välittäkö haamusta, joka huivia esittelee. Sitä ne relaksantit teettää.

Hankin myös harrastusvälineitä. Ostin ohuemmat bambusukkapuikot, tarkoituksena alkaa neuloa sukkiakin. Se oli aina mummon homma. Mummon kuoltua löytyi kaapista vielä pussillinen villasukkia,
kaiken kokoisia, kuin viimeisenä rakkauden työnä meille. Nyt ovat muksujen jalat kasvaneet ja omatkin villasukat alkavat olla loppuun käytettyjä. Jonkun kai se täytyy alkaa suvun uudeksi sukankutojaksi.

Ostin myös paksut suorat puikot, ajatuksissa Haltijan hupputakki Anu Harkin Puikossa!-kirjasta.
Ja taisin siinä ihan ohimennen sopia Merjan kanssa, että katselee minulle paksumpia villalankoja lasten takkeihin maanantaiselta Viron reissultaan *viheltelee*.

Tilasinpa vielä itselleni synttärilahjaksi langankerijän, jotta parisuhdesopu säilyy niinäkin iltoina, kun langat pitäisi saada vyyhdeiltä keriksi. Miehen ilme kun ei yleensä ole kovin innostunut, kun kaivan vyyhdit esiin... Vyyhdinpuut ovat vielä harkinnassa, saisi mies sitten vapautuksen koko hommasta.